Feminismin saavutuksia Suomessa
Naiset ovat pyrkineet tasa-arvoisiksi miesten kanssa eli ”pois hellan ja nyrkin välistä”, toisin sanoen pääsemään taloudelliseen riippumattomuuteen miehestään voidakseen erota. Muutenkin haluttiin päästä eroon silloisesta (1900-luku) ahdistavasta ajasta. Vasta 2000-luvulla feministit katsovat saavuttaneensa tämän alkoholin ja seksin vapautuessa myös heille. Nyt lapset ja nuoret voivat pahoin, ovat väkivaltaisia jne. Suurimpia syitä tähän vanhempien mielenterveys ongelmat, alkoholin käyttö ja eroaminen. Kaksi viimemainittua olivat feministien päätavoitteita, jotka he nyt ovat saavuttaneet.
20.4.2020 Emmi Nuorgam kolumni: Suomessa solmitaan vuosi vuodelta vähemmän avioliittoja ja erotaan muita Euroopan maita enemmän.
Yle Tiede 18.03.2022 Miksi lapset ja nuoret eivät ole onnellisia? Suomi loistaa onnellisuusraporteissa, mutta jos alle 15-vuotiailta kysytään, olemme kaukana kärjestä: Suomi on maailman onnellisin maa jo viitenä peräkkäisenä vuotena, sanoo Maailman onnellisuusraportti (yli 100 maata). Lasten ja nuorten onnellisuustutkimuksissa (35 maata) emme kuitenkaan pääse edes kärkikymmenikköön. Missä vika? … … …((Tekeekö aikuiset onnellisiksi vapaa seksi, alkoholi ja biletys lasten kustannuksella? Joo!))
Toinen asia, joka saa lapset, heidän vanhempansa, hoitajansa, opettajansa jne. voimaan pahoin, väsymään ja menettämään hermonsa on feministien ehdoilla ja heidän toimestaan 50 vuotta kestänyt niin sanottu kasvatus. Onko kyseessä feministien salaliitto kunnon ihmisiä vastaan? Toiset tekevät lapsista, nuorista ja vanhemmista ihmisistäkin psykologeja tarvitsevia ja lisää feministejä kouluttautuu helppoihin, hyväpalkkaisiin psykologien virkoihin. Töitä piisaa, valtio ja kunnat velkaantuvat lisää!
Wilma Schlizewski YleRadio1 30.3.2014 klo 12.05- tähän tapaan: Monet miehet naisten kasvattamina ovat pieniä tyttöjä. Kyllä järkevät naisetkin ovat huomanneet nykykasvatuksen heikkoudet: kasvattajat enimmäkseen naisia ja kasvatustyyli paremmin tytöille sopiva.
23.10.2018 Sari Valto: Kohti laveampaa pojan roolia … … … Sari Valton kanssa keskustelevat sosiaalityön yliopistolehtori Harry Lunabba Helsingin yliopistosta ja vantaalaisen päiväkoti Mistelin johtaja Tuomo Seppänen. …….. Jompikumpi keskustelijoista oli kokenut fyysistä väkivaltaa, saanut turpiin tai vastaavaa yhdeltä/useammalta kaverilta. Lopulta antanut takaisin samalla mitalla. Seurauksena väkivallan loppuminen ja heidän kavereiksi tuleminen. Kuitenkin oli sitä mieltä, ettei hänen olisi pitänyt tehdä niin. ((Ei siis olisi saanut lopettaa kiusaamista????))
Helsingin uutiset Puheenaihe 13.10.2016 – 19.00 Makwan Amirkhani osallistui yläasteen oppitunnille ja järkyttyi – ”Mun lapsi lentäisi pois kotoa” Vapaaottelija Makwan Amirkhani ihmettelee kirjoituksessaan Facebookissa nykyajan lasten käyttäytymistä koulussa.Amirkhani on jakanut netissä paljon pyörivän videon, jossa opettaja raivoaa luokkansa oppilaille. Vapaaottelija kertoo itse käyneensä viime viikolla yläasteella ojentamassa pienen tytön kiusaajia ja osallistumassa oppitunnille!”Kävin viimeviikolla Ylä-asteella pyörähtämässä, kun pikkutytön äiti valitti Facebookissa, että hänen tyttöä kiusataan. Oli uhattu raiskauksella, revitty hiuksista ja syljetty räkä klimppejä päälle. Koulussa mä vaan yritin hillitä itseäni ja olla hiljaa. Juttelin kiusaajille ja he myönsivät virheensä. Se olikin pienin murhe, kunnes sain mahdollisuuden osallistua oppitunnille. Tunti luokassa oleminen riitti, lupasin etten koskaan mene käymään missään koululla. Just tän takia, että en vaan menetä hermojani. Mihin on hävinnyt vanhempien kunnioitus???? Käy sääliksi teitä opettajia, ootte aika avuttomia. Olisiko vanhempien aika alkaa opettamaan lapsille, miten olla!!!!” (Kyllähän opettajat ja vanhemmat opettavatkin, mutta lapset eivät tottele, koska ei ole mitään rangaistusmahdollisuutta. Näin opetetaan lapsille, että rikoksesta ei seuraa rangaistusta.)
Lapsen ruumiillinen kurittaminen on kuitenkin selvästi kriminalisoitu Suomen laissa. Lapsen tukistaminen tai luunapin antaminen ei ole sallittua, vaikka teolla olisikin kasvattamistarkoitus. (Miten huonosti lasten asiat lienevätkään Belgiassa, sekä muualla maailmassa, jossa kurittaminen sallitaan? Esim. Malaga*)
Yle viikko 4 2016 Joku kasvatusspesialisti nainen totesi, ettei luunapeista ja tukkapöllystä ole aiheutunut traumoja, jos ne on saatu ”aiheesta”. Kuitenkaan hän ei itse hyväksy tai käytä noita kasvatuksessa.
Reetta Meriläinen, HS uutispäätoimittaja evp 21.10.2015 Yle Radio 1 Lapsuus Tohmajärvellä: Sai vitsaa rakkaudessa, siitä hyvät kokemukset, ei traumoja. Syynä toisten ihmisten huono kohtelu, teki väärin toisia kohtaan, ei kunnioittanut vanhempia, ei käyttäytynyt hyvin. Säännöt oli tehty selviksi aiemmin.
Heli Vaarasen kolumni 17.4.2018 Yle 1: Hyvinvointivaltio on epäitsekäs hanke, siksi sillä ei ole tulevaisuutta: …….. Vastuu toisistaon asia, josta kaikilla nykysuomalaisilla ei yksinkertaisesti ole omakohtaista kokemusta. ……. Yhdessä asiassa hyvinvointiyhteiskunta on mennyt täydellisesti pieleen: Yhteiskunta ei korvaa perhettä. Laitos ei korvaa omaisen rakastavaa kättä. Ammattikasvattaja ei korvaa vastuuta kantavaa vanhempaa. (Heli Vaaranen on valtiotieteen tohtori, sosiaalitieteilijä ja psykoterapeutti.)
Yle 2013 Eräs lastenpsykiatrian erikoislääkäri ja pienten lasten äiti, jolla on laaja työkokemus lasten ja perheiden ongelmista – vauvasta teini-ikäisiin ja joka on toiminut myös aikuispsykiatrina, neuvola- ja koululääkärinä sekä kouluttajana (Tällä hetkellä (2013) hän opiskelee perhepsykoterapeutiksi.) mm. toteaa: Yleisiä lapsiin kohdistuvia väkivallan muotoja ovat myös eristäminen, nimittely, väkivallalla tai hylkäämisellä uhkailu sekä mykkäkoulu… … Itsekin tunnen usein silkkaa murhanhimoa, kun toi kakara on ihan mahdoton. Mutta ei auta, sillä kun on oikeus olla. Sekä mahdoton, että koskematon. (http://olotila.yle.fi/perhe/lasten-kasvatus/lastenpsykiatri-vastaa/lapsiin-kohdistuva-vakivalta)
((Miten tuollainen murhanhimoinen henkilö, joka ei osaa kasvattaa omia lapsiaankaan, voi antaa neuvoja toisille kasvattamisesta? Eikö tuossa ole juuri käynyt toteen Raamatun kohta: ”Joka vitsaa säästää, se vihaa lastaan; mutta joka häntä rakastaa, se häntä ajoissa kurittaa.”? Eivätkös kasvatustieteilijät edelleen sano, että lapsen kehityksen kannalta kuusi ensimmäistä vuotta ovat ratkaisevia? Silloinhan jos paljon ylikin 6-vuotiaaksi asti saa olla ihan mahdoton, niin sitä on sitten loppuikänsä sellainen ihan mahdoton.))
Naapurini kertomus 6.3.2011 (itse tapaus lienee viime vuosisadalta): Hän oli mennyt tapansa mukaan erääseen kuppilaan kahville, kuorma-autoilija kun oli. Siellä oli poika äitinsä kanssa. Pojalla oli tapana tyhjentää tuhkakuppeja kahvinjuojien kahvikuppeihin. Äiti ei mahtanut mitään. Nyt poika kaatoi tuhkakupin naapurini kahviin. Silloin hän otti pojasta kiinni ja nosti ilmaan sekä löi kantapäät lattiaan neljästi. Samalla hän sanoi jotain tällaista: ”Anna olla viimeinen kerta, kun teet noin.” Parin päivän kuluttua hän oli menossa samaiseen kuppilaan kahville. Pojan äiti sattui paikalle ja sanoi, että tulla hänen luokseen kahville eikä mennä kuppilaan. Syykin selvisi pian. Poika oli lopettanut muutkin temppuilut kuin tuon tuhkakuppijutun. Esimerkiksi hän ei enää heittäytynyt kaupassa lattialle makuulle. Poika sanoi syyksi: ”Setä muuten lyö.”
Lyhyitä kokoelmia tunnetuista syistä edelliseen viitaten (MTV 11.9.22 Nuorten henkinen pahoinvointi on kasvanut Suomessa niin, että tilannetta kuvataan kriisiksi. -KALEVA lukijalta 22.1.23 *Malaga … positiivista huomiota kiinnittivät sikäläiset lapset ja nuoret sekä heidän käytöksensä.)
- KALEVA lukijalta 1.2.23 ”vanhempien ero laukaisi minussa paljon erilaisia oireita ja ongelmia.”
- Vanhempien parisuhteen, vanhemmuuden ja mielenterveyden ongelmat sekä kaverisuhteiden ongelmat
- Lapsen yksinäisyys, huolenpidon laiminlyönti, perheen hajoaminen, vanhempien päihdeongelmat, perheväkivalta ja köyhyys.
- Vanhempien välinpitämättömyys ja vastuuntunnon puute, työkiireet, henkinen pahoinvointi, sosiaalisen elämän kapeutuminen, perhemallin muuttuminen, avioerojen ja yksinhuoltajuuden yleistyminen.
Monet lastenpsykiatrit ja muut asiantuntijat pitävät tavallista perhe-elämää lasta ja nuorta eheyttävänä voimana.